Onko VSME-standardin mukaan tehty kestävyysraportti riittävä? Mitä muuta pk-yrityksen tulisi huomioida raportoinnissa?

Omnibus 1 -paketti vyörytti huomion VSME-standardiin
Euroopan komission esittelemä Omnibus 1 -ehdotuspaketti sai aikaan laajaa keskustelua ja toi mukanaan epävarmuutta kestävyysraportoinnin sääntelyn tulevaisuudesta.

Paketti sisälsi kolme erillistä lainsäädäntöehdotusta, joiden tavoitteena on keventää yritysten hallinnollista velvoitetta. Kevennyksiä ehdotettiin mm. sääntelyn voimaantulon aikatauluun (ns. ”stop-the-clock”-ehdotus) sekä pk-yrityksille valuviin vaatimuksiin (ns. ”pk-kilpi”), jolloin tietopyynnöt kattaisivat vain VSME-standardin mukaisia tietoja, ja haitallisten vaikutusten arvion laajuus (ns. ”in-depth”-arvio) ulottuisi vain raportoivien yritysten suoriin liikekumppaneihin.

Mikäli ehdotuksessa esitetyt muutokset menevät läpi, saisivat pk-yritykset toivottua helpotusta suurten yritysten omaa CSRD-raportointiaan varten tekemiin tietopyyntöihin.

VSME-standardi lyhyesti

VSME (Voluntary Sustainability Reporting Standard for non-listed SMEs) on kestävyysraportoinnin standardi vapaaehtoisesti raportoiville pk-yrityksille. Tässä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan sitä, ettei raportointiin ole lainsäädännöllistä velvoitetta.

Viitaten aiemmin mainittuun ”pk-kilpeen”, VSME:n tarkoitus on tuoda ennakoitavuutta valumisefektin kautta arvoketjulle syntyviin tietopyyntöihin ja helpottaa niihin vastaamista.
VSME:n kuuluessa samaan ”perheeseen” CSRD-kestävyysraportointidirektiivin mukaisten ESRS-standardien kanssa, sen laadinnassa on jo valmiiksi huomioitu ja painotettu näiden ”keskinäistä keskustelua”.

VSME-standardi on hyvä perusta, mutta onko se riittävä?

Jos komission ehdotus menisi sellaisenaan läpi, ”pk-kilpi” voisi tuoda ennakoitavuutta kestävyysraportoinnin nimissä tehtäviin tietopyyntöihin, mutta se ei kuitenkaan poistaisi muiden sidosryhmien tietotarpeita ja toimintaperiaatteita. Näitä voivat olla esimerkiksi olla kestävään kehitykseen ja vastuullisuuteen liittyvät sitoumukset, jotka sisällytetään vahvasti osaksi yritysten välisiä sopimuksia, toimintaperiaatteita ja yrityskohtaisia käytänteitä.

Yksinkertainen ja luonnollinen tapa todentaa näiden seikkojen toteutuminen on huomioida ne vastuullisuusraportissa, vaikka VSME-standardi ei niitä itsessään sisältäisikään tai vaikka lainsäädäntö ei velvoitakaan varmentamaan vapaaehtoista vastuullisuusraporttia.

On myös muita tilanteita, joissa yrityksen toiminnasta etsitään taustatietoa yleisiltä palveluntarjoajilta. Näissä huomioidaan kasvavasti vastuullisuus- ja ESG -teemat vastaten tietotarpeeseen huomattavasti laajemmin kuin mitä VSME-standardissa tällä hetkellä edellytetään.

Jos kiinnitetään huomio rahoitussektorilla vaikuttavaan SFDR-asetukseen (Sustainable Financing Disclosure Regulation), joka ohjaa finanssitoimijoiden raportointia, voidaan yrityskohtaisesti arvioida, mitkä tekijät saattavat ohjata yrityksen omaa raportointia eri tilanteissa kuten esimerkiksi kira-sektorilla, jossa vihreää siirtymää ovat vauhdittamassa taksonomia-asetuksen tuomat vaikutukset eri investointien ja hankkeiden rahoituksessa.  Tällöin taksonomianmukaisuutta tavoittelevalle rakentamiselle asetetut tekniset arviointikriteerit ulottuvat osittain kaikkein pienimpiinkin toimijoihin. VSME-standardi antaa edelleen hyvän raportoinnin pohjan näihin tilanteisiin, mutta raporttiin tulisi sisällyttää toimialalle tyypilliset ja yrityskohtaiset lisätiedot. Usein tarpeelliset lisätiedot jäävät aivan pienimmissä yrityksissä melko vähäisiksi, mutta ne voivat silti olla hyvinkin merkittäviä.

Vaikka kestävän kehityksen vaikutuksia tulviikin nyt monien eri sääntelyiden kautta, joista tässä on annettu vain joitakin esimerkkejä, on aina kuitenkin lähdettävä liikkeelle jostain.
Tähän VSME-standardi antaa todella hyvän viitekehyksen ja ratkaisun huomioiden yritysten välisen vertailtavuuden paranemisenkin näkökulman.

Kaksoisolennaisuusarviointi jäi pois VSME:stä – nyt kannattaa panostaa oman ydinliiketoiminnan keskeisiin sidosryhmiin

Osa ESRS-standardien mukaista kaksinkertaisen olennaisuuden arviointia on sidosryhmien etujen ja näkemysten huomioiminen, joka on myös koko kestävyysraportoinnin läpileikkaava teema. Raportointivelvoitteiden nyt mahdollisesti keventyessä ei kuitenkaan kannata jättää huomioimatta sidosryhmien osuutta, vaan lisätä ja vahvistaa sitä.

Keskeiset sidosryhmät ja erityisesti yrityksen omat asiakkaat osaavat parhaiten kertoa sen, mitkä eri sääntelyt tulisi ottaa huomioon, ja kaikkein tärkeimpänä, mitä konkreettisia toimenpiteitä omissa liikesuhteissa tullaan tarvitsemaan nyt ja tulevaisuudessa niin oman kilpailukyvyn kuin kilpailuedunkin nimissä.